KUINKA SAMBAKOULUKULKUEET SYNTYIVÄT

Maailman kaikkein ensimmäinen sambakoulukulkue tehtiin Rio de Janeirossa vuoden 1929 karnevaalissa, sunnuntaina 10. päivä helmikuuta. Kulkueen teki Estácion kaupunginosasta kotoisin oleva Deixa Falar –niminen sambabloco, sambaporukka. Porukan nimi on vapaasti käännettynä ”Antaa muiden puhua” ja totisesti muut puhuivatkin. Ovat puhuneet tähän päivään saakka. 

Deixa Falar aloitti karnevaalien ensimmäisen päivän kulkueensa Mangueiran sambaporukan luota, Buraco Quentestä Mangueiran kukkulalta. Buraco Quente on sama paikka, jossa nykyään sijaitsee Mangueiran sambakoulun Quadra. Siihen aikaan paikka ei ollut kummoinenkaan. Aikalaiset kertovat Deixa Falarin kulkueesta seuraavasti:

”Ensi-ilta desfilissään Deixa Falar oli kuin rancho: kukallisten köynnösten alla katoksessa – luonnollisesti valtavasti valkoista ja punaista - , sambistat oli suojattu köydellä spontaaneilta osanottajilta, heidän reittinsä aukaisi comissão de frente, joka ratsasti sotilaspoliisilta lainatuilla hevosilla ja joka soitti trumpetilla fanfaaria, joka oli imitoitu suurten yhdistysten (Grandes Sociedades –Rion yläluokan karnevaaliyhdistys) allegoriavaunu -kulkueista.”

Kulkue oli huima menestys ja sen jälkeen Deixa Falar desfilasi karnevaalien jokaisena päivänä Estáciosta Praça Once –torille, joka oli Rion pohjoisosan huvittelukeskus ja sambaporukoiden kohtauspaikka. Yleiso piti näkemästään ja kulkue kasvoi valtavaksi kun Deixa Falarin matkaan liittyi seitsemisensataa ihmistä.

Aivan varmasti muut riolaiset sambaporukat tiesivät etukäteen, että estáciolaiset suunnittelivat vuoden 1929 karnevaaliin jotain ennenkuulumatonta, sillä porukat vierailivat siihen aikaan ahkeraan toistensa luona ja tunsivat toisensa hyvin. Estáciolaiset olivat olleet opettamassa Portelan sambaporukalle uudenlaista samban soittamista, rummuilla lyötävää batucadaa ja he olivat olleet auttamassa Mangueiran sambaporukan perustamisessa. Kaikesta tästä huolimatta Deixa Falarin sambakoulukulkue löi kaikki ällikällä. Kun karnevaali oli päättynyt tuhkakeskiviikkoon, maailmassa oli tapahtunut jotain peruuttamatonta.

Seuraavana vuonna kaikki alkoivat matkia Deixa Falaria ja tehdä sambakoulukulkueita. Tämä käynnisti kehityksen kohti nykyisiä valtaisia kulkueita ja maailman suurinta karnevaalitapahtumaa: Riolaisten sambakoulujen karnevaalikilpailuja. Tapahtumaa voidaan pitää lähes suoranaisena ihmeenä, sillä sambaporukat olivat ennen vuotta 1929 kovin erilaisia kuin tänä päivänä. 

Vuoteen 1929 asti sambaporukat olivat hyvin epämuodollisia kokoonpanoja. Porukat kokoontuivat paikallisten baarien, botequimiem kulmille. Estáciossa sambistojen suosiossa olivat Apolo ja Compadre. Yhdessä juhliminen, sambojen säveltäminen ja laulaminen olivat vain osa niiden harrastuksista. Kaikki kaupungin sambaporukat harrastivat myös samba duroa, kovaa sambaa. Se on capoeiraa muistuttava samban muoto, jota tanssitaan samban askelin ja jossa vastustaja yritetään kampata tai tönäistä nurin. Kisailijat ovat siinä piirissä kuten capoeirassakin. Näitä kovan samba piirejä kutsuttiin nimellä batucada. Kysymyksessä ei ollut vain viaton ajanviete, vaan batucadat johtivat välillä pahoinpitelyihin ja puukotuksiin. Naisia näissä piireissä nähtiin vain hyvin harvoin. Sambatouhut olivatkin pääasiassa miesten ajanvietettä.

Kun tällaiset sambaporukat aloittivat karnevaalin, se tapahtui hyvin spontaanisti. Ydinporukka kokoontui sopivaan paikkaan ja aloitti soittamisen. Muut tulivat sitten mukaan hyvin vapaamuotoisesti. Joillakin oli upeita karnevaaliasuja kun toiset saattoivat tulla vain niine hyvineen jopa aivan rääsyissä. Näin syntyneet kulkueet desfilasivat kaupunginosansa kaduilla ja juhlivat aikansa. Eri kulkueiden kohdatessa kilpailuhenki oli kova ja monesti juhlat päättyivät ilkivaltaan ja tappeluihin. Näitä sambaporukoita kutsuttiin yleisesti nimellä bloco de sujo, likaisten porukka. 

Viranomaiset eivät pitäneet tällaisista tapahtumista, kuten eivät pitäneet batucada –piireistäkään. Ne olivat molemmat liian holtittomia ja väkivaltaisia. Tämän vuoksi mitkään sambaporukat eivät saaneet virallista lupaa kulkueiden järjestämiseen ja usein kulkueet hajoitettiin pamppujen voimin. Jopa Portelan senaikaisen varsin hyvin järjestetyn sambaporukan täytyi käyttää vippaskonstia, kun ne halusivat tulla kaupunkiin sambaamaan: Ne käyttivät toisen paikallisen karnevaaliyhdistyksen lupaa ja desfilasivat sen suojissa.

Estáciossa jatkuvia konflikteja poliisin kanssa alettiin pitää ongelmana. Niistä haluttiin päästä eroon ja estáciolaiset halusivat desfilata karnevaalinsa julkisesti ja rauhassa. Ensimmäinen askel kohti uutta oli, että porukalle muodostettiin johtokunta. Karnevaaliin valmistautuminen alettiin ottaa vakavasti eikä enää kokoonnuttu baarissa vaan yhden johtokunnan jäsenen talossa. Järjestettiin myös juhlia ja harjoituksia ennen karnevaalia. Kun uutta kulkuetta alettiin suunnitella, siitä haluttiin tehdä komea. Bloco de sujon sattumanvarainen kokoonpano ei enää miellyttänyt, vaan kaikilla osanottajilla oli oltava uniformu, jossa oli porukan värit, punainen ja valkoinen. Samalla porukasta tuli suljettu ja selkeästi organisoitu. Nyt viranomaisilta voitiin saada lupa kulkueelle. Kun porukasta tuli virallisesti hyväksytty ja kutakuinkin kunniallinen, myös naisia voitiin alkaa ottamaan ja päästämään mukaan siihen.

Mukaan tulleet naiset muodostivat porukan kuoron. Toisin kuin nykyään, siihen aikaan kaikki kulkueen jäsenet eivät laulaneet: ainoastaan kuoro, laulunvetäjät ja improvisoijat. Lisäksi porukalle hankittiin vielä lipunkantajapari. Parin tarkoitus oli esitellä koulun tunnus ja tervehtiä kulkuetta seuraavia ihmisiä. Hyvän esimerkin näihin muutoksiin tarjosi parikymmentä vuotta aiemmin työläisten perustama Ameno Reseadá –rancho, joka toimi kuin rikkaiden vastaavat kulkueet. Se oli saanut viranomaisilta luvan desfilata kaupungilla ja se kävi ennen karnevaalia tervehtimässä kulkueellaan kaupungin tärkeitä henkilöitä. Ameno Reseadán toiminta ja kulkueet olivat organisoituja ja sitä kutsuttiin rancho-escolaksi.

Nykyään sambakouluissa pakolliset baianat haluttiin myös mukaan kulkueeseen. Tämä tehtiin Deixa Falarin voimamiehen, Ismael Silvan mukaan, kunnianosoituksena samban bahialaisille juurille. Ensimmäisen kulkueen baianat eivät kuitenkaan olleet naisia, vaan baianoiksi pukeutuneita aseistettuja miehiä. Estáciolaiset eivät ilmeisestikään luottaneet muiden sambistojen suopeuteen kovinkaan paljon, sillä nämä baianat sijoitettiin kulkueen molemmin puolin suojaamaan kulkuetta hyökkäyksiltä. Syytä epäilykseen olikin, sillä juuri ennen karnevaalia 20. tammikuuta järjestetyn sambansävellyskilpailun tulosten julistaminen oli mennyt tappeluksi, koska Estácion sambat oli hylätty ja portelalaiset oli julistettu voittajiksi. Estáciolaiset ja mangueiralaiset protestoivat maalaisten voittoa vastaan, pistivät hulinaksi ja kertoman mukaan särkivät pokaalit. Lisäksi estáciolaiset ja mangueiralaiset olivat uhanneet estää Praça Oncella karnevaalisunnuntaina järjestettävän palkintojenjaon, jonka piti tapahtua kulkueen jälkeen. Tämän vuoksi kulkue Mangueirasta mangueiralaisten seuratessa mukana oli samalla Troijan puuhevonen, jolla aseet ja tappelijat saatiin kuljetettua paikalle. Tilanne onneksi laukesi kilpailun järjestäjän, Zé Espingelan, nokkelan ratkaisun ansiosta ja sambakouluja ei kielletty heti ensiesiintymisen jälkeen.

Kun kerran suunniteltiin kaikkien aikojen komein sambakulkue, niin se haluttiin myös pitää yhtenäisenä ja estää yleisön ryntääminen kulkueen joukkoon. Porukan ympärillä oli joukko avustajia, jotka kannattelivat köyttä, joka erotti kulkueen katsojista. Jotta koko komeus varmasti hämmästyttäisi muita sambistoja, estáciolaiset lainasivat vielä sotilaspoliisilta hevosia ja sijoittivat ratsastajat trumpetteineen avaamaan kulkueen. Tällä tavalla kulkueen reitti aukeni aivan itsestään kuten muiden sambistojen suutkin. Kenenkään ei varmasti tehnyt mieli asettua estämään kulkuetta. Sambistat olivat aiemmin saaneet tuta ratsupoliisien pampuista, mutta nyt ratsut avasivat Estácion kulkueen. Lopputulos oli täysin jotain muuta kuin muiden sambistojen bloco de sujot.

Kulkueeseen lainattiin osia sieltä sun täältä, Mutta organisoitu karnevaalikulkue ei sinällään ollut mitään uutta. Järjestiväthän rikkaat ja muutkin riolaiset omia kulkueitaan. Tällaista järjestettyä karnevaalikulkuetta kutsuttiin jo silloin nimellä escola. Portugalinkielinen sana escola merkitseekin sekä koulua, että tiettyä organisaatiomuotoa. Estáciolaiset tekivät nyt ensimmäistä kertaa escola –muotoon järjestetyn sambakulkueen. Estáciolaisten vuoden 1929 karnevaalien ensimmäisen päivän kulkue oli siten myös maailman ensimmäinen escola de samba –kulkue. Tämä idea muutti maailmaa.

Ensimmäiset escola de samba kulkueet olivat seuraavanlaisia; Esimerkistä puuttuvat vain estáciolaisten kulkueen alussa käyttämät ratsastajat ja köyttä kannattavat avustajat kulkueen ympäriltä. Esimerkin kulkueessa on 51 jäsentä, mikä vastaa senaikaisten sambakulkueiden kokoa.

1. Pede Passagem
-yksinkertainen kyltti, jossa oli koulun symboli, koulun nimi, kulkueen teema sekä kiitokset viranomaisille että lehdistölle

2. Linha de Frente
-etulinja, jonka muodostivat porukan tärkeimmät jäsenet

3. Mestre-sala ja Porta-pandeira

4. Puxador ja kaksi Versadoria
- Puxador auttoi kuoroa laulamaan samban ensimmäisen osan, jossa oli kiinteät sanat.
-Ensimmäinen versador improvisoi säkeitä tässä ensimmäisessä osassa.
-Toinen versador lauloi yksin samban toisen osan joka oli kokonaan improvisaatiota.

5. Caramanção (huvimaja)
-siinä olivat koulun kulkueeseen kutsutut henkilöt

6. Kuoro
-kuoro muodostui pääasiassa koulun naisjäsenistä, jotka lauloivat Puxadorin johdolla samban ensimmäisen osan. Kuoro ryhmittyi caramançãon ympärille.

7. toiset puxadorit ja versadorit, joilla oli sama tehtävä kuin ensimmäisilläkin

8. Bateria

9. Baianas de Linha
-Baianat olivat koulun kulkueen sivuilla suojaamassa koulua. Baianat olivat aseistettuja miehiä, joilla oli traditionaaliset bahialaisten naisten asut. Nykyisten baianoiden vanteilla avatut hameet ovat uudempi keksintö.