KUINKA SAMBAKOULUT SAIVAT TUNNUSVÄRINSÄ

Kuten edellisistä jutuista on käynyt ilmi, vuoteen 1929 asti sambaporukat olivat hyvin väljiä epämuodollisia kokoonpanoja, joilla ei ollut toivoakaan päästä desfilaamaan kaupungin kaduille. Ne saattoivat vain pistää pystyyn kulkueen oman alueensa kaduille ja toivoa, että poliisit eivät huomaa sitä. Kulkueet olivat hetken lapsia ja hyvällä onnella ne katosivat vasta aamun valjetessa. Huonolla onnella poliisi hajotti ne jo aiemmin. Kulkueita ei erityisesti harjoiteltu, miten olisi voitukaan, sillä niitä ei oltu mitenkään organisoitu. Silti ne muodostuivat varsin vakiintuneen ydinryhmän ympärille, joka vuodesta toiseen juhli karnevaalia. Keskeistä näissä ryhmissä olivat henkilöt, jotka sävelsivät samboja, siis eräänlaiset kansanpelimannit. Koska ryhmät eivät olleet mitenkään pysyviä ja niiden kulkueet kiellettyjä, kulkueiden eteen ei kannattanut nähdä paljoa aikaa tai vaivaa. 

Sambojen säveltäminen oli kuitenkin yleinen huvi ja sambaporukat eri puolilla kaupunkia tunsivat toisensa varsin hyvin. Ne vierailivat toistensa luona ja juhlivat yhdessä. Eräs samban historian kannalta merkittävä juhla järjestettiin ennen vuoden 1929 karnevaalia. Se on ensimmäinen tunnettu sambaporukoiden välinen kilpailu. Sen järjestäjä oli José Gomes da Costa, joka tunnettiin nimellä Zé Espingela. Hän oli tunnettu sanomalehtimies ja candomblén (afro-brasilialainen uskonto) johtaja. Hän oli myös innokas sambista ja yksi Mangueiran Estação  Primeira sambaporukan perustajista. Mangueira oli hänelle läheinen, koska siellä asui yksi hänen naisistaan. 

Zé järjesti talossaan Engenho de Dentron kaupunginosassa sunnuntaina 20. tammikuuta 1929 Pyhän Sebastianin (São Sebastião) ja Oxóssin päivänä sambakilpailun, johon osallistuivat muiden muassa blocot Deixa Falar Estáciosta, Estação Primeira Mangueirasta sekä Conjunto Carnevalesco Osvaldo Cruz Portelasta.

Kilpailun tarkoituksena oli valita paras samba ja kukin porukka sai osallistua enintään kahdella samballa. Kysymyksessä oli siis sävellyskilpailu. Parhaaksi valittiin portelalaisen Heitor dos Prazerin samba. Estáciolle kävi huonommin. Sen sambat hylättiin samban tradition vastaisina: Esityksessä käytettiin huilua. Voittajan julistaminen päättyi mellakkaan mangueiralaisten ja estáciolaisten protestoidessa ja rikkoessa palkinnoksi tarkoitetun pokaalin. Varsinainen palkintojen jako oli ollut tarkoitus järjestää kolme viikkoa myöhemmin karnevaalisunnuntaina Praça Oncella, mutta kun tilanne karkasi käsistä, ja huhut kertoivat, että myös palkintojen jaossa olisi odotettavissa ongelmia, Zé Espingelan oli keksittävä joku ratkaisu, jolla syntynyt tilanne voitiin laukaista.

Espingela päätyi olemaan nimeämättä ensimmäistä sijaa. Sen sijaan hän hankki kolme uutta samanlaista pokaalia, kunnianosoitusta sambistoille, joista kukin merkittiin erivärisillä nauhoilla. Nauhoihin valitut värit symboloivat eri porukoiden piirteitä. Portelalaisten nauhoiksi valittiin sininen ja valkoinen, koska porukan suojelupyhimys oli Nossa Senhora de Conceição. Mangueiralaisten pokaaliin valittiin vihreä ja pinkki, värit joita Cartola, yksi porukan perustajista oli ehdottanut porukalle. Värit olivat kotoisin Cartolan kotikulmien, Laranjeirasin karnevaaliyhdistykseltä, jonka nimi oli Rancho dos Arrepiados ja jonka jäsen hän oli. Estácion porukan pokaaliin tulivat punainen ja valkoinen nauha estáciolaisille tärkeän jalkapalloseura Clube de Futebol Américan mukaan.

Palkintojenjakojuhla järjestettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan Praça Oncella karnevaalisunnuntaina 10. helmikuuta Benjamin Constant -koulun portailla. Tätä tapahtumaa pidetään merkittävänä, sillä silloin mainittujen sambaporukoiden värit tulivat tavallaan virallisiksi, kun jaettavat palkinnot nimikoitiin niillä. Vähintään yhtä merkittäviä asioita olivat myös, että mellakkaa ei syntynyt ja että Deixa Falar desfilissään esitteli maailman ensimmäisen sambakoulukulkueen, joka herätti suurta ihastusta. Epämääräinen ja sattumanvarainen poliisin kieltämä sambaporukka oli muuntunut järjestäytyneeksi komeaksi kulkueeksi, jossa kaikilla oli porukan väreissä olevat asut, samanväriset kuin palkintopokaalin nauhat. 

Muille porukoille tuli kiire ottaa oppia Estácion kulkueesta ja ne alkoivat suunnitella omia sambakoulukulkueitaan. Samalla sambaporukoiden siihen asti käytännössä lähinnä symbolisille väreille, joille porukoilla aiemmin ei juurikaan ollut käyttöä, tuli tärkeä tehtävä korostaa porukoiden identiteettiä ja erottaa ne toisistaan. Seuraavana vuonna, 1930, Deixa Falarin seurana Praça Oncella desfilasi joukko porukoita jotka olivat muuttuneet sambakouluiksi ja jotka tekivät nyt ensimmäisen sambakoulukulkueensa.