TELECO-TECOSTA BATUCADAAN

Samban ensimmäinen suurhitti syntyi vuonna 1917 kun Dongan "Pelo telefone" julkaistiin. Samboja oli levytetty ja julkaistu aiemminkin, mutta vasta Dongan kappale teki populaarisamban läpimurron. Innostus oli niin suurta, että sambasta tuli suosittua karnevaalimusiikkia. Pelo telefonen rytmi on 2/4 tahtilajissa ja sitä kutsuttiin nimellä teleco-teco. Rytmin nimi on samalla itse rytmi.

         

Samban seuraava suuri mullistus tapahtui kun Rion ensimmäinen sambakoulu perustettiin vuonna 1928. Tässä koulussa, jonka nimi oli "Deixa Falar", antaa muiden puhua, Dongan samban teleco-teco -rytmiä pidettiin vaikeana tanssia kadulla. Koulun mestarit, Alcebíades Barcelos ja Ismael Silva etunenässä, kehittivät uuden sambarytmin, joka pian sai haukkumanimen "batucada". Nimellä vihjattiin että "se on sitä roistojen hommaa". Ismael Silva ei koskaan ollut nimestä mielissään ja muisti vielä vuosikymmeniä myöhemminkin huomauttaa ettei se ole batucadaa vaan sambaa.

Tämä uusi samba sai aikaan pitkällisen väittelyn Dongan puolueen ja Deixa Falarin kannattajien välillä. Deixa Falarilaiset sanoivat Dongan sambasta, että se mitään sambaa ole vaan maxixea. Donga taas julisti että uusi ei ole sambaa vaan marssia. Mielipiteistä huolimatta batucada tuli suosituiksi. Uuden rytmin airuena pidetään Silvan "Se você jurar" -kappaletta. Dongan nykyään samba-maxixeksi kutsuttu rytmi katosi ja vaipui unholaan vuoteen 1935 mennessä.  Sen jälkeen sitä ei kaytännössä enää käytetty levytyksissä ennen aivan viime aikoja.

Teleco-tecosta poiketen batucadan rytmi on 4/4 tahtilajissa. Tätä muutosta on kuvattu sanomalla, että ennen soitettiin teleco-teco mutta sitten (Deixa Falarin) vanhat mestarit kehittivät rytmin nimeltä pé-châto, jonka on 3+3+2 iskua ja tauko. 

         

Tämä on meidän kaikkien nykyään tunteman tamborimin rytmin perusmuoto. Vaikka musiikin oppikirjoissa vieläkin usein mainitaan, että samba on 2/4 tahtilajissa oleva rytmi, niin brasilialaisessa sambassa kyseinen rytmi hylättiin jo liki 80 vuotta sitten. Sen jälkeen samba on ollut 4/4 tahtilajista "uutta" sambaa.

Jos aihe kiinnostaa, niin Carlos Sandroni on kirjoittanut samban muutoksesta kirjan "Feitiço decente" Transformações do samba no Rio de Janeiro (1917-1933) (Jorje Zahar Editor / Editora UFRJ 2001).

Ismael Silvan ja muiden mestareiden haastatteluja voi lukea kirjasta "Pioneiros do samba" Série Depoimentos de Oliveira Filho (Rio de Janeiro, MIS editoral 2002)