BATERIAN KEHITTYMINEN JA BATUCADAN MUUTOS

Vuonna 1928 perustetun Deixa Falarin baterian raskainta kalustoa olivat cuica ja surdo. Niiden lisäksi oli vain pandeiroita, reco-recoja ja tamborimeja. Kun sen baterian kalustoa verrataan 1980 -luvun lopulla soittaneeseen portelalaiseen 27-Amigos baterian kalustoon, liki 60 vuoden aikana tapahtunut kehitys on selkeästi nähtävissä.

Portelalaiset oppivat aikoinaan batucadan suoraan Deixa Falarin mestareilta. Heidät kutsuttiin opettamaan ja majoitettiin Sr. Napoleãon taloon. Portelaan syntyi pian sambakoulu, jossa batucadan kehittämistä jatkettiin. Deixa Falar puolestaan hajosi jo muutaman vuoden päästä. Sen mestarit lopettivat kaikki sambakouluaktiviteettinsa ja ryhtyivät ammattimuusikoiksi, mutta portelalaiset jatkoivat batucadaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana mestarit Betinho, Ximbute ja viimeisenä Oscar Bigode jatkoivat batucadan kehittämistä. 

Bateria 27-Amigos on Deixa Falarin baterian suora jälkeläinen neljännessä sukupolvessa. Oscar Bigode kokosi sen 1980-luvun lopussa "Natal da Portela" -elokuvaa varten. Se oli jo silloin vanhanaikainen bateria, mutta elokuvassa tarvittiin sellaista. Bateriaa hieman modernisoitiin elokuvan jälkeen ja se jatkoi uraansa esiintyvänä show-bateriana. Bateriaan on kerätty parhaat mahdolliset soittajat joten Oscar Bigode saattoi esitellä siinä kaikki batucadan hienoudet. 

Seuraavassa kaaviossa on 27-Amigos -baterian soittokalusto. Ne soittimet joita käytettiin jo Deixa Falarin bateriassa on merkitty oranssilla.

 


Suurin muutos näkyy ensimmäisellä rivillä. Reilussa puolessa vuosisadassa surdojen perhe on kasvanut yhdestä seitsemään ja jokainen surdo soittaa eri rytmiä. Surdojen lisäksi mukaan ovat tulleet tarol ja caixa de querra, jotka alussa lainattiin sotilassoittokunnasta. Alemmalla rivillä myöhemmin mukaantulleita ovat vain chocalhot ja agogô.

Surdosta on tullut baterian enitenkäytetty ja monipuolisin soitin. Se on samalla myös batucadan keskeinen soitin, jota ilman batucadaa ei olisi. Ei ole mitenkään väärin sanoa, että tähän asti batucadan kehittyminen on ennen kaikkea surdojen ja niiden soittotapojen kehittymistä.

Kun traditionaalista batucadaan soittavan 27-Amigos baterian kalustoa verrataan nykyisiin baterioihin, niin ero on aivan yhtä selkeä. 1970-luvulla nousseessa marssisambassa surdoista jäi jäljellä vain kolme suurta surdoa ja yksi pienempi surdo de repique. Viimeisen kymmenen vuoden aikana niin tarol, caixa de querra ja surdo de repiquekin ovat lähes täysin kadonneet ja korvautuneet caixalla. Nykyään ensimmäisellä rivillä onkin käytännössä enää vain neljä soitinta: Kolme ensimmäistä suurta surdoa ja caixa.

Batucadan rytmi oheni huomattavasti, kun valtaosa erilaisia afrikkalaistyylisiä ripica-rytmejä soittavista soittimista katosi. Jäljellä ovat vain ne soittimet jotka tekevät sambasta marssia. Nykybatucadan kutsuminen marssisambaksi ei olekaan haukkumista vaan kaytännön tosiasia.

Vaikka paljon katosi, asiassa on myös hyvät puolensa. Vanha batucada oli hyvin afrikkalaisvaikutteista ja siksi suurimmalle osalle maailmaa vierasta. Kun batucada yksinkertaistui marssisambaksi, siitä tuli helpommin soitettavaa ja vastaanotettavaa. Se avasi valtatien sambakoulujen maailmanvalloitukselle ja brasilialaiselle kulttuurille.